Blogista on näemmä tulossa päiväkirja kun joka päivä täällä kirjoittelen. Ehkä olen tulossa nettiriippuvaiseksi?
Tänään aamulla päätin leipoa kakkua. Syytä siistä, että jääkaapissa oli purkki kermaa, jonka päiväys oli 7.1. Ihan vaan pari viikkoa vanhaa siis... Päivämäärät on suuntaa antavia... Toinen syy oli se, että sain muutaman ankan munan. Jotenkin olen ymmärtänyt, että ne on parempia leivonnassa kuin sellaisenaan syötävinä. Joku viisas voi korjata, jos olen väärässä. En ole ikinä aiemmin tehnyt mitään ankan munista tai maistanut niitä missään muodossa. Googletin ohjetta kakulle, joka tehdään vanhasta kermasta
Vatsasekaisin kilinkolin- blogista löysin ohjeen ja kommenteissa on ihan mielenkiintoinen keskustelu vanhasta kermasta. Tai oikeastaan sen
kakkuohjeen löysinkin juuri noista kommenteista.
![]()
Hienosti onnistui. On hyvänmakuinen ja erittäin kuohkea. Siitäkin huolimatta, että mokasin ohjeen kanssa. Siinä kun käsketään lisäämään voisula ja kerma ja vasta sen jälkeen munat. Minäpä laitoin voisulan ja munat ja sitten kerman. Tällanen mä oon. On vaikea olla ohjeiden kanssa täsmällinen. No tulipa taas testattua, että kaikki ei ole ihan niin justiinsa. Kakku maistui erittäin hyvin lapsillekin. Tosin keskimmäinen suuttui kun kakku oli liian pehmeää ja eka palasta puolet tipahti ensi haukulla penkille. Ja esikoinen oli sitä mieltä, että ihan hyvää, mutta piimäkakku on parempaa. Sanoo tyyppi, joka inhoaa piimää ja jopa sen hajua :D
Tässä vielä ohje:
4 dl vehnäjauhoja
2rkl perunajauhoja
vajaa tl suolaa
3 dl sokeria
2tl leivinjauhetta
1 dl voisulaa
2 dl hapanta kermaa
2 ankan munaa, toki tavallisetkin munat käy :D
Siivilöi kuivat aineet kulhoon. (Arvaa jaksoinko kaivaa siivilän kaapista, vatkasin hetken jauhoja vatkaimella...) Lisää voisula ja kerma. Vatkaa 2 min. Lisää munat ja vatkaa taas 2 min.
Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 180-200 asteessa 30-40 min. Kokeile kypsyyttä hammastikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on kypsä. ( Paistoin 200 asteessa 35 min ja kokeilin tulitikulla...)
******
Äsken surffailin Nuamakirjan ihmeellisessä maailmassa taas. Pitäisi ehkä vierottautua siitäkin, kun vie liikaa tätä ilta-aikaa. Voisin taas vaikka alkaa lukemaan kirjoja sillä ajalla... No löysin jonkun jakamana tällaisen
artikkelin, jonka ajattelin nyt teille jakaa. Siinä kerrotaan perheestä, joka kierrättää paljon, elää ekologisesti ja heillä tulee minimaalisesti roskia. Monessa kohtaa talouden pito kuulosti samalta kuin meilläkin. Mutta roskien määrää meillä on ehdottomasti varaa pienentää. Meillä käy roska-auto 6:n viikon välein ja kesällä samaa roskista käyttää useampi kesäasukas, mutta silti. Esimerkiksi kestohedelmäpussien käyttö on unohtunut jo vuosiksi. Pitäisi etsiä ne pussit jostain. Hämärä aavistus on siitä, missä ne voisivat olla. Meillä kyllä erilainen jätemateriaali kiertää omasta mielestäni aika tehokkaasti, mutta aina on varaa parantaa. Huvikseni mielessäni listasin mikä roska meillä menee mihinkin:
Juuresten, perunoiden ja joidenkin hedelmien kuoret eläimille. Samoin sellaiset "puolikuntoiset" hedelmä/vihannesyksilöt. Joitain nahistuneita voi kyllä käyttää ruuan laittoonkin.
*
Leivät jos jää lampaille/vuohelle. Tai joskus teen korppujauhoja.
*
Kanoille lasten lautastähteet yms. (lautastähteitä syö myös äiti. Tai jos on jotain herkkujämiä niin esikoinen :D)
*
Liha- ja kalaruokien tähteet kissoille.
*
Munan kuoret kuivataan uunissa/saunassa kanoille/viiriäisille.
*
Olemme kokeilleet appelsiinin kuorien kuivausta saunassa. Niitä voi käyttää uunin sytykkeinä. Niissä oleva öljy palaa. En tiedä jatkuuko kokeilu, mutta kyllä ne jotenkuten ajavat asiansa, vaikkeivät tuohen veroisia kyllä ole.
*
Kananmunankennoista ja kynttilän pätkistä saa sytykeruusuja.
*
Kananmunan kennot säästetään omille munille. (heh, siis omien kanojen...)
*
Kynttilän jämistä tulee myös uusia kynttilöitä, joita olen valanut Pringles-purkkeihin ja esim. vanhoihin kahvikuppeihin.
*
Lasipullot ja -tölkit käytän säilönnässä.
*
Kahvipussit menee ystävälle, joka ompelee kasseja.
*
Juomatölkkien klipsut menee sille samalle ystävälle.
*
Vessapaperirullat menee ystävän koiran virikeleluiksi tai tutun gerbiilille (tai joku jyrsijä kummiskin...) tai ne päätyy purjopenkkiin valkoistamaan purjoa.
*
Vanhat vaatteet päätyvät kertakäyttöräteiksi likaisiin juttuhin, maton kuteeksi tai ne poltetaan kun en minä jaksa hirveitä määriä niitä nurkissa säilyttää. Vaatteista irrotan napit, vetskarit yms. nippelit. Niitä tarvitsee aina :D Eivätkä vie paljon säilytystilaa.
*
Sästän lahjapaperit ja -kassit. Eli yleensä synttäri- ja joululahjat on suurimmaksi osaksi paketoitu kierrätettyihin kääröihin.
*
Kirjeistä tulevat postimerkit lähetän Suomen Lähetysseuraan. Menevät hyväntekeväisyyteen. Tosin postimerkkejä kertyy harmillisen vähän nykyään.
*
Säästän isot Oivariini-rasiat ja kaikki marjamme ja vähän muutakin on pakastettu niihin. Ovat sopivan kokoisia ja pinoutuvat pakastimeen hyvin. Mutta niitä alkaa olla ehkä jo liikakin. Meillä tykätään rasvasta...
*
Säästän kirjekuoria. Käytän pääsääntöisesti kierrätettyjä kirjekuoria. En tiiä onks tää vähän noloa, mutta miksi ostaa sellaista, jota tulee muutenkin. Ne saa paperiliimalla tai teipilla ihan hyvin kiinni uudestaan. Ja "virallisissa" kuorissa ei välttämättä edes aina lue mitään valmiiksi.
*
Toki kierrätämme keräykseen ne tavalliset: patterit, elektroniikka, metalli, kartonki/pahvi (talvella kyllä menee usein polttoon...) paperi, lasi, ongelmajätteitä tulee melko vähän. Onneksi.
*
Sanomalehtiä tarvitsee usein johonkin suojaksi. Ja sytykkeeksikin. Kesällä menee kyllä enimmäkseen keräykseen.
*
Aikakauslehdet vien kirppiksen ilmaiskoriin tai äitille. Tosin suurin osa lehdistä on tullut jommasta kummasta noista paikoista :D
*
Lasten pienet vaatteet sukulaislapsille tai kirppikselle.
*
Jos en jotain tarvitse yritän ymmärtää laittaa kiertoon. Pitäisi olla hankkimatta mitään uutta. Ihan oikeasti en taida tarvita mitään tavaraa... Kirppikset on minun heikkokohta. Pitää opetella olla menemättä sinne. Onneksi meillä on lähellä vain yksi ainoa kirppis.
*
Olikohan vielä jotain...
*
Jos lähtis kierrättämään unia peiton alle. Siitä tulikin mieleen, että tämä kotona oleminen ja stressin väheneminen on tuonut unimaailman takaisin. Olen niin iloinen siitä. Sillä se maailma on oikeasti minulle tärkeä. Olen nähnyt ihan huikean hienoja unia. En mitään painajaisia :)
