Ei minulla oikeastaan ole mitään asiaa. Ei mitään uutta mielenkiintoista kerrottavaa. Ei yhtään inspiroivaa projektia, eikä kivoja kuvia. On kiva kun on kesä. Kaikenlaista täällä puuhaillaan, osa on lomalla osa ei. Tämä ei ole mitään idylliä. Ei mitään leppoisaa hiljaiseloa. Ei kyllä kummoista stressiäkään. Joskus satunnaista lievää ahdistusta asiasta jos toisestakin. Mutta elämä on. Tämä on arkea ja sitäkin pitää sietää, vaikka sitten kesällä. Kaikki on kesken ja levällään ja se on vähän ärsyttävää. Perhe on maailman rakkain, mutta kun ne on niin suunnattoman ärsyttäviä välillä. Kuka milloinkin, kenenkin mielestä. Tää on niin tätä.
Reiluun viikkoon en ole täällä mitään kertonut. Mitäs me ollaan tehty? Pitää ihan miettiä itsekin...
Käytiin bussiretkellä Lintsillä yhtenä lauauntaina. Melko mukavaa.
Sukulaisia kävi kyläilemässä. Useampikin sukulainen. Yksi ihan yökylässä. Tosi mukavaa.
Käytettiin lapsia aakkoshuoltoaseman synttäreillä hyppimässä pomppulinnassa. Ihan jees.
Olin juhannuksen töissä. Tosi mukavaa, toisaalta hieman ärsyttävää. Mutta kerrankin perhe voi olla töissä mukana.
Ollaan kerätty 4,5 litraa metsämasikoita. Pojatkin kerää. Sipuli vaan syö. Tosi mukavaa (ja hyödyllistä).
Käytiin sukulaistädin synttäreillä. Tosi mukavaa, pieni ripaus surua ja haikeutta. (Läheiset tietää miksi...)
Käytiin heinätalkoissa. Ajoin traktorilla. Viime kerrasta on vuosia. Harkitsen alan vaihtoa :D Siis tosi mukavaa.
Ja sitten sitä tavallista. Eläinten ja lasten syöttämistä. Pyykkiä ja tiskiä. Siivoamista vain pakon edessä. Puutarhahommia. Yleistä kotona hengailua. Joskus käyn töissä ahdistum... siis ahkeroimassa takoitan :D
Siis elämä mallillaan. Paitsi, että olen hieman ahdistunut pään sisäisestä matalapaineesta. Aurinko pilkahtelee satunnaisesti risukasaan. Sellanen musta möykky uhkaa kasvaa rintalastan alle. Luulen, että elämä on ihan hyvää ja kaunista, mutta en ole aina ihan varma ja se on vähän pelottavaa. Ja minä tiedän, että nyt kaikki huolestuu ihan hirveästi, mutta älkää suotta :) Tiedän, uskon ja luotan tämän olevan ohimenevää. Se aina on. En vain ole tottunut siihen, että se tulee kesällä. Mutta nyt kyllä menen nukkumaan. Uni korjaa monta ajatusta ihan kohdalleen :)
Reiluun viikkoon en ole täällä mitään kertonut. Mitäs me ollaan tehty? Pitää ihan miettiä itsekin...
Käytiin bussiretkellä Lintsillä yhtenä lauauntaina. Melko mukavaa.
Sukulaisia kävi kyläilemässä. Useampikin sukulainen. Yksi ihan yökylässä. Tosi mukavaa.
Käytettiin lapsia aakkoshuoltoaseman synttäreillä hyppimässä pomppulinnassa. Ihan jees.
Olin juhannuksen töissä. Tosi mukavaa, toisaalta hieman ärsyttävää. Mutta kerrankin perhe voi olla töissä mukana.
Ollaan kerätty 4,5 litraa metsämasikoita. Pojatkin kerää. Sipuli vaan syö. Tosi mukavaa (ja hyödyllistä).
Käytiin sukulaistädin synttäreillä. Tosi mukavaa, pieni ripaus surua ja haikeutta. (Läheiset tietää miksi...)
Käytiin heinätalkoissa. Ajoin traktorilla. Viime kerrasta on vuosia. Harkitsen alan vaihtoa :D Siis tosi mukavaa.
Ja sitten sitä tavallista. Eläinten ja lasten syöttämistä. Pyykkiä ja tiskiä. Siivoamista vain pakon edessä. Puutarhahommia. Yleistä kotona hengailua. Joskus käyn töissä ahdistum... siis ahkeroimassa takoitan :D
Siis elämä mallillaan. Paitsi, että olen hieman ahdistunut pään sisäisestä matalapaineesta. Aurinko pilkahtelee satunnaisesti risukasaan. Sellanen musta möykky uhkaa kasvaa rintalastan alle. Luulen, että elämä on ihan hyvää ja kaunista, mutta en ole aina ihan varma ja se on vähän pelottavaa. Ja minä tiedän, että nyt kaikki huolestuu ihan hirveästi, mutta älkää suotta :) Tiedän, uskon ja luotan tämän olevan ohimenevää. Se aina on. En vain ole tottunut siihen, että se tulee kesällä. Mutta nyt kyllä menen nukkumaan. Uni korjaa monta ajatusta ihan kohdalleen :)